Jotenkin taas kerran kuvittelin, että ravintolaan ei voi mennä, kun laihduttaa. Tänään töiden jälkeen poika mankui syömään muualle kuin kotiin ja miestäkään ei tarvinnut houkutella pahemmin, joten kävimme katsastamassa uusitun New York -ravintolan. Oli muuten ihan hieno paikka.

Olen tottunut, että siellä syödään sitten iso hampurilainen, paljon ranskalaisia, majoneeseja ja mozzarellatikkuja alkupalaksi ja jälkiruoaksi vähintään suklaa- tai juustokakkua. Nyt tilanne oli toinen eli yritin tosissani pohtia vaihtoehtoja ja löytyihän niitä.

Alkupalaksi pojan annoksesta yksi mozzarellatikku ja hieman limemajoneesia. Pääruokana mozzarellakanaa eli grillattua broilerfileetä, jossa pieni mozzarellakuorrute, tomaattia, wokattuja vihanneksia ja riisiä. Ja jälkiruoaksi sorbetti ja wokattuja tuoreita hedelmiä. Siispä kolmen ruokalajin herkullinen ateria ja todellakin hyvää, eikä yhtään haitannut, vaikka perheen miesväki veteli vieressä hampurilaista ja ranskalaisia - sekä sitä juustokakkua ja jäätelöä nallekarkeilla =)

Huomenna on sitten se ensimmäinen koitoksen paikka. Oma vaaka näyttää hyviä lukemia, jopa pääsyä edelliselle kymmenluvulle, mutta tuskin PV-vaaka on yhtä empaattinen. Ainakin viikko sitten alkupunnitus näytti jonkin verran enemmän kuin kotivaaka. Sain muuten joululahjaksi vaa'an joka mittaa myös rasvaprosentin, nesteprosentin, lihasprosentin ja luiden painon. Heh... kyseinen vekotin väittää ihannepainokseni 62kg eli siihen olisi siis matkaa yli 60 kg. En vaan usko, että ihan sinne asti ... olen muistikuviini luottaen painanut 80 kg joskus yläasteella, joskus jopa hieman alle ja sekin oli kohtuullinen paino, mutta mielessä tosin siintelee silti pääsy sinne 70 kg hujakoille.