Melkoista säpinää ja itsekuria tällä viikolla ruokailujen suhteen.

Maanantai piti olla mulla vapaapäivä ja olin varannut kampaajan yms. Taas kerran totesin, että mitään ei pitäisi suunnitella etukäteen. Poika heräsi itkuisena eikä ollenkaan omana itsenään. Ei ollenkaan hoitokunnossa, joten jäin kotiin ja aloin perua kaikkia sopimiani juttuja. Päivällä pojalle nousikin korkea kuume ja diagnoosi oli sittemmin influenssa. On muuten kamala tauti. Varsinkin pienellä, joka ei oikein vielä edes tajua näitä sairauksien syvimpiä olemuksia. Meillä on muutenkin ollut tautien suhteen onnea eli poika on sairastanut tosi vähän. Nyt on vasta tämmöinen rajumpi tauti. Päätä kuulemma särkee kovaa ja joka puolelta muualtakin (lihassärkyä). Eilen ilmaantui sitten yskä ja kurkkukipu mukaan. Edelleen olemme siis kotona, vaikka nyt näyttää tänään, että kuume olisi jopa hellittämään päin. Influenssasivujen mukaan kuume kestä 3-4 päivää, mutta keskusteluissa on tullut ilmi, että on se kestänyt jopa 8 päivääkin.

Mutta ei tämän pitänyt pojan sairaskertomus olla vaan piti sanoa, että kun on nyt sitten ollut pari päivää kotona neljän seinän sisällä, niin tuo jääkaappi ym. kaapit houkuttelee kovasti koko ajan napostelemaan. Onneksi meillä ei maalla vietetyn viikonlopun jälkeen kaapeissa ollut maanantaina kamalasti mitään, joten sain käyttää mielikuvitusta järjestäessäni meille pojan kanssa edes päiväruoan. Vaikkei poika kauheasti syönytkään. Mutta puuhaillakseni kotona jotain, niin maanantaina leivoin ruisaurinkosämpylöitä (ruissämpylöitä joihin tulee auringonkukansiemeniä. Aurinkosiemeniä, kuten poika sanoo) ja eilen tein kanelipullia. Äitini kävi illalla, joten piti olla kahvin kanssa jotain, mutta loput pullat pistin pakkaseen odottamaan muita vieraskäyntejä - muuten söisin ne. Mun kompastuskiveni on pullat ja karkit, ei niinkään normaaliruoka.

Kävin äsken vaa'alla niin ainakin oma vaaka näyttää tälle viikolle jo kokonaisen kilon pudotusta ja vielä on monta päivää jäljellä lauantain PV-punnitukseen.